23.7.2018

Uupumus




Täällä taas. Tässä taukoa pitäessä blogin osoitekkin muuttui takaisin bloggeriin, mutta täältä löytyy. Edellisessä postauksessa, josta jo tovi on vierähtänyt vihjasin uupumuksesta. Ajattelin siitä nyt muutaman sanasen kirjoittaa, kun usko että uupumus alkaa pikku hiljaa olla voitettu.

Olen aina ollut ihminen, joka on pystynyt tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. Olen pitänyt siitä, että olen liikkeessä ja tekemistä riittää. Mutta nyt olen löytänyt rajan senkin suhteen, onneksi hyvissä ajoin. Kolme vuotta sitten aloitin unelmieni koulun, heittäydyin siihen täydellä sydämellä ja pää edellä. Kaiken sen unelman keskellä ruuhkavuodet löi päin kasvoja. Muutto, koulu, yksi "erityislapsi" ja kaikki muu alkoi pikkuhiljaa olemaan liikaa. Löysin itsestäni myös todella suorituskeskeisen piirteen, menestyin koulussa luultavasti ensimmäisen kerran elämässäni. Viime kevät talvella sitten lopulta havahduin, että olen todella väsynyt, enkä jaksaisi enää yhtään. Tein kaksi viikkoa putkeen tilatehtävää joka yö kahteen-kolmeen, ja aamulla vein poikani päiväkotiin ja menin siitä kouluun. Minua alkoi ahdistamaan kaikki, ihmiset enimmäkseen, tuntui etten jaksa ketään. Samaan aikaan minun olisi pitänyt tehdä kandia, ajatus siitä teki minut entistä uupuneemmaksi.  Sairastuin influenssa nro 1. Olin kaksi viikkoa poissa pelistä täysin. Sitten palasin kouluun ja pian sairastuin influenssa nro. 2. Kroppa yritti kertoa minulle jotakin, johon vihdoinkin havahduin. Tein nopean päätöksen, että kandi jää toistaiseksi. Kun sen sain sovittua koulussa ohjaajan kanssa olo oli helpottunut. Tilakurssi loppui ja minä aloin nukkumaan. Nukuin todella paljon, mitä enemmän nukuin sitä väsyneemmäksi tulin. Silloin tajusin, että olen uupunut ja annoin itseni levätä. Olen nyt usean kuukauden yrittänyt ottaa työn alle vain yhden tehtävän kerrallaan ja se on todella vaikeaa. Ehkei se ole minun luonteenpirteelleni sopivaa, mutta pitää muistaa kuunnella kehoa ja mieltä.

Nyt kandi on melkein valmis ja minä elpyneempi, eikä maailma kaatunut, vaikka kandia siirsin kesään. Ehkä jatkossa osaan kuunnella kehoani paremmin, toivon ainakin niin. Pidetään huolta itsestämme ja läheisistä!!


14.4.2018

Terassi // Terrace





Täällä taas pitkästä aikaa. Olen ollut hyvin kiireinen ja sitten uupunut, mutta haluan kertoa siitä erikseen, työuupumuksesta. Tai tässä tapauksessa koulu-uupumuksesta. Niin ihanaa kuin se onkin, niin tänä talvena vedin itseni ns. "piippuun", mutta siitä lisää myöhemmin. Ajattelin tässä aktivoitua pikku hiljaa blogissakin, kun voimat alkavat palautua. Mutta hyvin rennoin rantein silti tämä bloggaaminen edelleen jatkuu ja varmaan harvakseltaan tulee postailtua. 

Löysin koneeltani viime kesänä otettuja kuvia terassin rakennus puuhista. Päätin ne nyt jakaa teille, kun terassikausi on alkamassa.

Meillä oli tässä ennen tosi vanha terassi, jossa katto oli jo hapristunut ja laudat osaksi aivan lahoja. Meillä ei ollut hajuakaan millainen homma tämä on ja mitä vanhan terassin alta löytyi, kun homman aloitimme. Päätimme myös leventää terassia ja tehdä siihen ns. lisä "siivekkeen". Terassilaudaksi valitsimme Siperian lehtikuusen. 

Lehtikuusi on monelle Helsinkiläiselle tuttua Sauna ravintolasta, ja siellä minäkin sitä kävin ihastelemassa. Myös koulussa luennolla materiaalia kehuttiin oikein oivaksi. Siperian lehtikuusta kutsutaan luonnon omaksi kestopuuksi, eli sitä ei tarvitse kyllästää ympäristö kuormittavilla aineilla. Tämä oli minulle todella tärkeä asia, koska ensinnäkin materiaali on hyvin ekologinen ja laiskalle hyvä, koska se ei vaadi käsittelyä. Siperian lehtikuusessa on luonnollinen säänkesto sen uuteaineiden takia, eli se kestää hyvin kosteutta ja kulutusta. Lehtikuusi myös harmaantuu pikku hiljaa tasaisen harmaaksi. 

Meidän terassilaudat tilattiin Savosta Lehtikuusi oy:sta. Toimitus saapui Helsinkiin vajaassa viikossa, suoraan meidän pihalle. Toki kuljetuksesta maksoimme, mutta Helsingistä ei löytynyt kaikkea materiaalia lehtikuusena mitä halusimme terassissamme käyttää, joten näin saimme kaikki yhdestä paikasta. 

Terassin pohjatöissä oli ihan järkyttävä homma. Isäni joka terassin tuli meille rakentamaan, halusi että pohjatyöt tehdään perusteellisesti. Kaivoimme terassin alta noin puolen metrin syvyyteen asti maata pois. Paitsi katoksen alta, jonka alta siis löytyi monta sataa kiloa painavat betonilaatat, luultavasti paikalleen valetut. Betonilaatat päätimmme jättää paikoilleen, ja ne aiheuttivat hieman harmaita hiuksia terassia rakentaessa. Maa-aineksen tilalle laitoimme mm. hiekkaa, styroksia ja soraa, sekä laatat joiden päälle terassikoolaus tuli. Siihen se sitten viikossa nousi!

Minun isä ja mieheni rakensivat terassin pääsääntöisesti kahdestaan. Terassin "ulokkeen" päätyyn rakensin vielä kivetyksen, johon saamme hyvin hiiligrillimme. Osa hommista jatkuu vielä tänäkin kesänä, ja aijon muutenkin hiukan myllätä meidän pihaa. Ja poikani mukaan meillä kuulema myös ensi kesänä kasvatetaan perunaa ja porkkanaa!!  

Perinteisesti meillä on vappuna terassikausi avattu kunnolla, ja näyttää nyt myös siltä näin pääsemme tekemään tänäkin keväänä!!

Ihanaa kevään alkua, ja mielelläni vastailen jos jollakin on lehtikuusiterassista kysyttävää!!


9.2.2018

UMU astiat // UMU Tableware





Nämä ovat Studio Sumustan UMU-sarjan muki ja kannu. Olen valmistanut ne yhdessä ystäväni Liisa Vuorenpään kanssa, ja yhdessä muodostamme Studio Sumustan. Monelle on tuttuja entuudestaan meidän koivuvanerista valmistetut korvikset, mutta nyt olemme puuhailuamme laajentaneet keramiikan puolelle myös.

Kannun ja mukin piirsin ensin minä ja yhdessä me hioimme suunnitelman lopuun ja toteutimme nämä yhdessä. Olemme miettineet myös matalan kannun valmitusta samalla muodolla, saapa nähdä saammeko jostakin tikistettyä aikaa sen valmistamiseen. UMU-sanaa käytetään pojoisessa lapissa, ja se tarkoittaa sumua. Se tuntui sopivalta nimeltä tähän tuotteeseen, kun nämä ovat Sumustan ensimmäiset keramiikaesineet ja niiden pinta muistuttaa usvaa, jonka seasta pilkistelee jotakin.

Juurikin UMU sarjan pinta ja lasite on se mistä eniten näissä pidän. Kivi ja hiekka luo valkoposliinin seassa kauniin tekstuurin, joka jatkuu kaatimen ja kupin sisälle lasituksessa. Kaasupoltto tekee lasitukseen elävän ja kauniin pinnan ja posliini taittuu myös hiukan siniseen, normaalin kellertävän polton sijaan. Kivi luo tuotteeseen kivan tarttumapinnan ja varaa kylmää sekä kuumaa, jolloin juoma pysyy pidempään kylmänä tai kuumana.

Myynnissä näitä on ollut koulumme joulumyyjäisissä, ja toivottavasti näitä saamme tehtyä kevätmyyjäisiin myös, ja joskus ehkä jonnekkin muuallekkin...

PS: Kuvissa oleva ruukku on itseasiassa minun epäonnistunut lampunjalkani, saapa nähdä saanko sen joskus valmiiksi asti onnistuneesti.

(Musta pohjainen kuva: Kaisu Jouppi)

14.1.2018

Uusi keittiönpöytä/ New dining table





Ennen joulua meille muutti uusi ruokailupöytä. Tämä oli kyllä ihana asia, sillä olen haaveillut uudesta ruokapöydästä siitä saakka, muutimme nykyiseen kotiin.

Edellinen oli minun oma kyhäämäni levystä ja Ikean pukkijaloista. Se oli tehty edellisen keittiön mitoilla ja oli todella kapea ja pieni. Jos oli vieraita kylässä teki tiukkaa mahtua yhdessä pöydän ympärille. Ja minä nautin, kun saadaan istua alas isolla porukalla seurustelemaan. 

No tämä pöytä tupsahti eteeni vahingossa. Se löytyi kouluni käytävältä todella huonossa kunnossa. Jalat olivat jossain vaiheessa seisoneet kotvasen vedessä, pöydän kansi oli naarmuilla ja töhnässä. Pöydän alta löytyi mm. purkkaa. Aikani pöydän kohtaloa tiedusteltua sain napata sen mukaani. Purin pöydän osiin, puhdistin ja hioin, kokosin uudestaan kasaan ja vahasin pöydän Osmo colorin koivun värisellä puuvahalla.  Ja pöydästä tuli juuri sellainen, kuin toivoin ja enemmän. 

Pöydän on aikoinaan suunnitelut meidän kalustesuunnittelun professori Simo Heikkilä. Heikkilä on suunnitelut paljon muitakin huonekaluja, jotka kotiini ottaisin ilolla. Onnea on siis saada tämä pöytä meille. Se on täydellinen!!!

-------------------------------------------------------

Table design by Simo Heikkilä.