23.7.2018

Uupumus




Täällä taas. Tässä taukoa pitäessä blogin osoitekkin muuttui takaisin bloggeriin, mutta täältä löytyy. Edellisessä postauksessa, josta jo tovi on vierähtänyt vihjasin uupumuksesta. Ajattelin siitä nyt muutaman sanasen kirjoittaa, kun usko että uupumus alkaa pikku hiljaa olla voitettu.

Olen aina ollut ihminen, joka on pystynyt tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. Olen pitänyt siitä, että olen liikkeessä ja tekemistä riittää. Mutta nyt olen löytänyt rajan senkin suhteen, onneksi hyvissä ajoin. Kolme vuotta sitten aloitin unelmieni koulun, heittäydyin siihen täydellä sydämellä ja pää edellä. Kaiken sen unelman keskellä ruuhkavuodet löi päin kasvoja. Muutto, koulu, yksi "erityislapsi" ja kaikki muu alkoi pikkuhiljaa olemaan liikaa. Löysin itsestäni myös todella suorituskeskeisen piirteen, menestyin koulussa luultavasti ensimmäisen kerran elämässäni. Viime kevät talvella sitten lopulta havahduin, että olen todella väsynyt, enkä jaksaisi enää yhtään. Tein kaksi viikkoa putkeen tilatehtävää joka yö kahteen-kolmeen, ja aamulla vein poikani päiväkotiin ja menin siitä kouluun. Minua alkoi ahdistamaan kaikki, ihmiset enimmäkseen, tuntui etten jaksa ketään. Samaan aikaan minun olisi pitänyt tehdä kandia, ajatus siitä teki minut entistä uupuneemmaksi.  Sairastuin influenssa nro 1. Olin kaksi viikkoa poissa pelistä täysin. Sitten palasin kouluun ja pian sairastuin influenssa nro. 2. Kroppa yritti kertoa minulle jotakin, johon vihdoinkin havahduin. Tein nopean päätöksen, että kandi jää toistaiseksi. Kun sen sain sovittua koulussa ohjaajan kanssa olo oli helpottunut. Tilakurssi loppui ja minä aloin nukkumaan. Nukuin todella paljon, mitä enemmän nukuin sitä väsyneemmäksi tulin. Silloin tajusin, että olen uupunut ja annoin itseni levätä. Olen nyt usean kuukauden yrittänyt ottaa työn alle vain yhden tehtävän kerrallaan ja se on todella vaikeaa. Ehkei se ole minun luonteenpirteelleni sopivaa, mutta pitää muistaa kuunnella kehoa ja mieltä.

Nyt kandi on melkein valmis ja minä elpyneempi, eikä maailma kaatunut, vaikka kandia siirsin kesään. Ehkä jatkossa osaan kuunnella kehoani paremmin, toivon ainakin niin. Pidetään huolta itsestämme ja läheisistä!!